Rakentamisen kulttuuri on kateissa

Suomessa eletään vilkkaan rakentamisen kautta. Kansantalouden kasvu on ollut pääasiassa rakentamisen ja kotimaisen kulutuskysynnän varassa.

Periaatteessa uuden rakentaminen on aina hyvä asia. Se osoittaa uudistumishalua ja kykyä ja on siten yksi elinvoiman mittareista. Hyvällä rakentamisella luodaan kestävää pohjaa tulevaisuuden hyvinvoinnille.

Vilkkaankin rakentamisen aikana on syytä pitää huolta rakentamisen laadusta. Viime vuosilta on hälyttävän paljon esimerkkejä mm. sisäilmaongelmista, vesivahingoista ja kosteusvaurioista sekä homehtumisesta uusissakin asuinrakennuksissa ja julkisissa tiloissa. Tällaiset ongelmat aiheuttavat aina suuria hankaluuksia ja kustannuksia sekä terveysriskejä rakennuksia käyttäville.

Ongelmien lähteinä pidetään usein kiirettä rakentamisessa, huonoa suunnittelua, pyrkimystä lyhyimpään toimitusaikaan ja halvimpaan hintaan sekä puutteellista valvontaa. Kyse on kuitenkin myös siitä, että rakentamisen kulttuuri on kadonnut. Korkea ammattitaito ja hyvä työn jälki eivät enää ole kunnia-asia. Niitä noudattaen tehdyt rakennukset ovat kestäneet kymmeniä, jopa satoja vuosia ilman ongelmia.

Kulttuurikato näkyy esimerkiksi huolimattomuutena rakennusmateriaalien käsittelyssä ja varastoinnissa. Kiire aiheuttaa välinpitämättömyyttä muun muassa aikataulujen toteutumisen ja rakenteiden riittävän kuivatusajan suhteen. Se aiheuttaa myös suoranaista hutilointia itse rakennustyön suorittamisessa.

Rakentamistyö pilkotaan pieniin osiin, joilla jokaisella on eri tekijä. Osien rajapinnat ovat myös usein epäselvät. Seurauksena on kaaos, johon parhaallakaan valvonnalla ei saada järjestystä. Laatu ei synny valvonnalla, vaan tekemällä.

Rakentaminen on pitkäjänteistä toimintaa, jonka tulisi aina tähdätä vähintään kymmenien vuosien käyttöikään. Siksi rakentamiseen ja myös sen arkkitehtuuriin tulee olla varaa panostaa se aika ja ne resurssit, jotka ovat tarpeen kestävien ja ajattoman kauniiden rakennusten ja ympäristöjen luomiseen. On parempi tehdä kerralla kunnollista ja kestävää kuin hutiloiden huonoa - ja vieläpä kahteen kolmeen kertaan.

Anna-Kaarina
Rantaviita-Tiainen
kaupunginvaltuutettu, Tampere